Kerran kanssasi kuljimme siellä, taikahehkussa kultaisen kuun. Tuoksu ruusujen puistikkotiellä meitä vietteli yön haaveiluun. Liian pian onneen tottua ehdin, enkä syksyä huomannutkaan, joka saapui ja keltaisin lehdin peitti onnemme kukkivan maan. Kauniit ruusut muistoissamme eivät kuihdu milloinkaan. Kuuluit mulle, kuuluin sulle, meille hehkui onnenmaa. Kauniit ruusut muistoissamme, vielä tuhlaa hehkuaan. Muistot sieltä puistotieltä yksinäistä lohduttaa.

Vaikka vuosia mennyt on siitä, niin sun katseesi vieläkin nään. Aika arkinen koskaan ei riitä niitä tunteita ymmärtämään. Vain me kaksi ja yömaailmamme, kesän tuoksuja tuhlaava maa silloin suojeli rakkauttamme. Sitä koskaan en voi unhoittaa.

Kauniit ruusut muistoissamme eivät kuihdu milloinkaan. Kuuluit mulle, kuuluin sulle, meille hehkui onnenmaa. Kauniit ruusut muistoissamme, vielä tuhlaa hehkuaan. Muistot sieltä puistotieltä yksinäistä lohduttaa.

Kauniit ruusut muistoissamme eivät kuihdu milloinkaan. Kuuluit mulle, kuuluin sulle, meille hehkui onnenmaa. Kauniit ruusut muistoissamme, vielä tuhlaa hehkuaan. Muistot sieltä puistotieltä yksinäistä lohduttaa.