Selvä kuin vesilintu lentää ja lammen pintaan laskeutuu Koko kesän kellastama koivikko lannistuu Jalanpohjat maantien laitaa verkkaasti astuu Aurinko hiostaa, ja selkä ja niska ja kainalot kastuu.

Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen Iholla eilisillan alkoholi kimmeltää Vastaan dementikko hiihtää, porkat sormissa viilettää.

Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa, vaihtuu, syntyy ja uusiutuu Mutta tahtoni, haluni, janoni, kaipaukseni, rakas, kohtaasi muuttuu ja lujittuu.

Toki vielä muistan, kun lepakot lenteli iltaisin Sinun hiljaa töittesi äärellä laulavan aamuisin Meillä päin kaktukset kukkivat ulkona harvemmin Kun aurinko porottaa, on juostava ulos, ja lausuttava, että

Kiitos, kun pakkasta ennen sallit lämpöä meillekin Toki tiedän, että, tavallaan, vähään on totuttu teilläkin Joku päivä vielä kip kap kiipeän pitkiä tikapuita taivaaseen Vuosikymmenet elämäntuskaa ja spiraalikiertoa valoon ja ytimeen.

Tiedän rakkauden nimeen, minä, voivani tehdä mitä vaan Kaikesta nähdä voi, kuinka sen mitä tilaa, sitä saa Maailma pyörii ja rakkauden kohteet katoaa, vaihtuu, syntyy ja uusiutuu ja spiraalikiertoa suoraan ytimeen kulkeutuu

© Laura Sippola / Stadion 2010