Säv&san. Marika Blomerus

Äiti vuoteesi viereen saavun, aika vähiin käy. Kohta tummuvat varjot elon iltaan. Mutta tiedän on Jeesus sulla, aivan niinkuin myöskin mulla Siksi pelkää en, vaan vaikenen. Tätä rakkauteni määrää sanoin en voi osoittaa. Tiedän aika on naurun, aika on myös kyynelten. Huomaan voimas hiipuu hiljaa, sua katson varoen niin hauras on elo ihmisen

Mutta pidä voittonasi äiti, että pääset muuttamaan täältä kotiin kultaiseen, jossa soi laulu herkkä enkelten Kalleimpana aarteena on kun, saamme saattaa matkaan sun meitä Jeesus lohduttaa, et äiti surra saa

Vielä muistatko sen äiti kuinka nauru lapsosten, kerran onnella ja ilolla täyttää sai sun sydämen. Takaa vuosien menneiden, äidin äänen lämpöisen kuulla saan, vaikka vaihtui vuodet, edessä nyt näen totuuden. Kuka maailmassa kuitenkin on tärkein ihminen, kuka lohduttaa ja neuvoo tietä lapsosen. Oi äiti ethän milloinkaan, kuvitellut kuitenkaan, että unholaan vois jäädä aika rakkauden.

"Mutta pidä voittonasi äiti, että pääset muuttamaan täältä kotiin kultaiseen, jossa soi laulu herkkä enkelten Kalleimpana aarteena on kun, saamme saattaa matkaan sun meitä Jeesus lohduttaa, et äiti surra saa" X2

Huomaan voimas hiipuu hiljaa, sua katson varoen niin hauras on elo ihmisen