Ukko sanoi äidilleni; "Kuule lapsonen, pian koittaa aika jolloin täällä enää ole en. Minun henki sinuun siirtyy, huomaamaan sen tuut. Sinussa mun työni jatkuu, hautaan pannaan luut. "Tuli päivä, jota äiti oli pelännyt. Pappi risti kädet sanoi: "Lepää ukko nyt." Naiset itki, miehet rupes nenää niistämään, ei ne tienneet ukon jääneen työtä tekemään.

Vähitellen ukon sanat tosiks tulivat, oudot voimat äidin suuntaa usein muuttivat. Kun hän oli pulassa ja epätoivoinen, silloin saapui ukko uniin valoo näyttäen. Vuodet vierii vikkelästi, äiti vanhenee: toiset tekee täyttä häkää; hän jo lepäilee. Sanoo että kun hän lähtee ukon maailmaan, tulee uniin lohduttamaan, voimaa antamaan.

Aivan niin kuin ukko poistuu testamentaten hän hengen mulle tyttärelleen, muistiin takoen: "Minä kuulen laulusi, sen tulet huomaamaan. Minä pysyn luonas, kun en usko kuolemaan."

Minä pysyn luonas, kun en usko kuolemaan. Minä pysyn luonas, kun en usko kuolemaan.