Kun mä syvyyksiin vajoon, otan sinutkin mukaan, tartu kädestä kii. Vesi mustana velloo, eikä rannalla kukaan huomaa uppoavii. Tuu mukaani, sun kanssas meen mä täältä paikkaan varjoiseen, sinne missä sielut asustaa.

Matkalla manalaan ja kun oon siellä käynyt, viisastun ja palaan tänne, uskokaa. Matkalla manalaan haen valtakunnasta kuolleiden sen mikä kaiken mullistaa.

Ihmiskunta nyt itkee, kahta sanaa se kaipaa, jotka manalta saa. Lähdetään, älä pelkää meillä ei ole aikaa enempää odottaa. En kutsu sua kuolemaan, vaan viisautta hakemaan, mukanani kulje rajan taa.

Matkalla manalaan ja kun oon siellä käynyt, viisastun ja palaan tänne, uskokaa. Matkalla manalaan haen valtakunnasta kuolleiden sen mikä kaiken mullistaa.

Täytyy rakastaa Täytyy rakastaa Täytyy rakastaa Täytyy rakastaa Täytyy rakastaa