Jos saisin kelata aikaa jäisin venaamaa maailmaa päästä takasin aikaa millon ei satanu shaibaa ei mitää mikä painaa ei mitää mikä vaivaa ois ollu kunnon lapsuus ehkä sitä mä kaipaan haluun nähä taivaan, joka kirkkaana raikaa enkä tummii pilvii jotka sisältäni kairaa vaik elämä iskee välillä ku martini haimaa ni pitää pysyy pystys ei lisää aikaa saa lainkaa elämän taikaa, jota ei voi vaa lainaa rakensin ja menetin mitä aikaan mä sainkaan mut turha kattoo taakse, jos eteenpäin raidaa mut välillä vaa tuntuu et paha seuraa ku hai laivaa ku näitä reittejä dallaillaa nähty nii paljo et mikää ei tunnu ees sairaalt ku näillä reiteillä kamppaillaa harva pääsee pois, moni pohjalle daivaa

Silti mä hymyilen, vaik ei aina huvittais dallailen polkuja, vaik kenkii puristais mut mä nousen ku fenix nousen ku fenix mut mä nousen ku fenix tän kaiken keskeltä nousen ku fenix

juon nykyää aamukahvini viskillä ootan mitä päivä tuo mukana riskillä välil tuntuu et murenee ku kivet fiktillä ja lähen halval ku uus telkkari nistiltä pelimerkit tiskillä joka lyönnin riskinsä se ei pelaa joka pelkää, muista helppona tipsinä vähän ku lähtis huitoo molemmat kädet kipsissä eli pidän idist vähä ku huonona vitsinä parempi jättää välii ja tiedostaa omat skippinsä ku mennä siteet silmil tuurin peräs liftillä en nouse ristiltä, kädet ristissä nousen ku fenix täältä harmauden Auschwitzistä nostaa tovereille kippistä ja toivoo et näkys aurinko täälläki pilkkimäs elämän vinkkejä, metskannu tääl tinttinä nyt on aika nousta ylös vahvana ja riskinä

Ei tääl eteenpäin voi mennä, jos ei suuntaa muutettais ku eletään vaa nii, et tän kaiken joskus uusiks sais sä voit koittaa katkoo mun siivet ja turvautuu siihen etten enää ikinä mä perille tääl suunnistais

silti mä hymyilen, vaik ei aina huvittais dallailen polkuja, vaik kenkii puristais mut mä nousen ku fenix mä nousen ku fenix mut mä nousen ku fenix tän kaiken keskeltä nousen ku fenix