Ku tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o. Tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o.

Kerrostalo mun hartioil, mun viis senttii ratikan kiskoil. Mietin mitä mun arki ois, arki ois, arki ois. Mullat pellolle lapiois ja Lisbettii nykäsis palmikoist. Sunnuntaisin patikois pitkii lenkkei, maisemareittei. Mut ei oo idyllii, maisema mustaa vinyylii. Parketti kuiskii syntisii, syntisii, syntisii. Maanantaina pistän verhot kii, teen mixteippii ja piirrän siihen kannetki. Vaan hetken kaipaan omaa aikaa,

ku tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o. Tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o.

Tääl on kaikki mitä rakastan ja just sen vuoks tuntuu vaan raskaammalt, jos en voi siihen panostaa, panostaa, panostaa. Yli vaikeiden aikojen me selvittiin ja sil tiellä vieläkin. Haluun pyytää sut tanssimaan, seiskatuumasina reggaet ja soulii. Ei oo parempaa, musa meiät yhteen parittaa. Sana kertaa meiän tarinaa, tarinaa, tarinaa. Sävel vie mut muistoihin. Ne satuttaa ja saa avaa haavat uudestaan. Vaan onneks tukee toinen toistaan,

ku tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o. Tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o. Tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o. Tuntuu silt, et nyt vaan hajoo, kappaleina ilmaan katoo, woo-o.