Oon istumas huonees keskel tyhjää ilmaa jota muut eri tahtiin hengittää Huonees kantava kaiku mut mä olen vaan hiljaa valmiina poistumaan, päästää historian toistumaan

Mut sun ajatus oikee, työnsit mut seinää vasten Loit vakavan katseen ja rystyset valkosina sä tartuit mun vaatteisiin

Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla

Haluun sanoo sen sulle ennen ku ajatus katkee, ennen ku ajan hammas pois sen syövyttää Kun riistaa viisaatkin ihmiset on toisille, moisille ei mikään riitä, ei kiitä mistään

Eikä sun puheest saa selvää, kysyen silmäs katsoo Oon kai jo puhunu liikaa vaik se mitä mä meinaan on vaan niin yksinkertaista

Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla

Mut sen aina työnnän tuonnempaan, kun en viestii kulkemaan sulle saa kun en tohdi yksinkertaistaa niin kuin se kuuluis kertoo

Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla Ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa, sit sä sukelsit mun kaulaliinaan Sun hengityksen kaulalla mä tunnen yksinäisyyden haudalla