Aluksi se oli ihan upeaa. Kehuit, kuumenit ja laukesit nopeaan. Menin siihen halpaan monta, monta kertaa, kunnes havahduin: täähän jatkuukin.

Joka kerta uudestaan mä jaksan oottaa jotain parempaa mutta aina pettymään sitä joutuu, silti tähän jään, vaikka saat minut taas kerran kokemaan pienen kuoleman.

Koska tulet liian aikaisin. Sä tulet liian aikaisin. Taas tulit liian aikaisin. Miksi tulet aina liian aikaisin? Tahdon, tahdon, tahdon, että odotat minuakin.

Milloin saan sinut tajuamaan, mitä nainen tarvitsee. Ei riitä pelkkä pano vaan, mä ansaitsen jotakin paljon parempaa.

Mutta pelkään, ettet koskaan leikkimään opi tässä maailman parhaassa leikkimökissä. Vaikka vaihdan verhoja yhtenään, aina meidän leikit lyhyeksi jää ja saat minut taas kerran kokemaan pienen kuoleman.

Koska tulet liian aikaisin. Sä tulet liian aikaisin. Ja taas tulit liian aikaisin. Miksi aina liian aikaisin? Tahdon, tahdon, tahdon, että odotat minuakin. Tahdon, tahdon, tahdon, että odotat minuakin!