Minussa on se känkkäränkän koti, pahanilman lintujen pesäpuu. Haisuli ja äitipuoli, iso paha susi, pahat voimat minussa kokoontuu.

Sillä ne tappoi sen keijun, joka kerran muihin luotti. Se vaan halus olla kiltti ja kiva, mut ne sen kovaan katuun puotti. Eikä kukaan tullut nostamaan. Eikä kukaan tullut nostamaan.

Mä olen se hankala akka, joka aina valittaa. Hankala akka, jolta sä et rauhaa saa. Hankala akka, josta kyllä löytyy syy. Hankala akka, jossa tyhmyys tiivistyy.

Minussa on se loisien luola, syöpäläiset sielussani sikiää. Korppikotka, huuhkaja ja katala nauta, Pahat voimat minusta paikan löytää.

Sillä ne tappoi sen perhosen, joka vapaana kedolla lensi. Ne pani sen purkkiin hyllylle ja kuoliaaks masensi. Eikä kukaan tullut katsomaan. Eikä kukaan tullut edes katsomaan.

Mä olen se hankala akka, joka kaikkeen aina puuttuu, hankala akka, joka itsestänsä suuttuu. Hankala akka, joka tahallaan ei tajuu. Hankala akka levittää pahan tuulen hajuu.

Minussa on se matalapaine, myrskytuulet mielessäni myllertää. Ukkospilvet, hurrikaanit, tuhoisat tulvat, räntäsateen tullessa ei mitään nää.

Sillä ne tappoi sen tytön, joka muiden perässä kulki. Se osti samanlaisen brätsinkin, mut ne sen leikkimökkiin sulki. Eikä kukaan kuullut huutoaan. Eikä kukaan kuullut huutoaan.

Mä olen se hankala akka, joka käskee ja komentaa. Hankala akka, joka itse ei mitään tehtyä saa. Hankala akka, joka kiristää ja kieroilee. Hankala akka, miehethän niin ei tee!

Saattaisin kai minäkin mukava olla, jos kaikki aina tottelis mua, sillä kuitenkin oon aina oikeassa mutta miksei kukaan sitä tajua?!

Mä olen se hankala akka, jota hormoonit heiluttaa. Hankala akka, jota ei voi parantaa. Hankala akka, joka koskaan kelpaa ei. Hankala akka, joka sulta järjen vei.