Mä oon rikkinäinen siinä missä sinäkin eikä mulkaa yhtää mitää mistä pitää kii ikävii asioita käyny, et tiedä mitää niist joten mitä jos sen pääs nyt vaa pidät kii jos sä oisit kävelly päivän mun kengissä sä et pikkupoika ois selvinny hengissä siin ois tullu aika nopee mammaa ikävä ku ajatuksii kuolemasta kannat sisällä ku ei mitää iloo yhtää mistää enää saanu joka ilta toivoin etten enää herää aamul Lääkkeit viinaa mietin miksi jäin henkiin ja miksi aamul olin rikkinäisempi mä katoin tätä maailmaa suuren sumun läpi ja sen läpi pelkkää suurta suruu näki onks kukaa koskaa oikeest must ees tykänny ku jokane on lapsest asti aina hylännyt

kukaan ei käsitä etten mä tahdo elää kukaan ei välitä kukaan ei katso perään ei mitään mul oo, en elämäst nauti enää ne antaa puukon mil mä ranteet auki vedän ennenku taju menee on vähän aikaa mut mietin vaan ettei mua jää kukaan kaipaa kukaan ei hauku enää, kukaan ei naura kun oon haudas ikuises rauhas

oon ollu yksinäinen niin kauan ku muistan aina kattonu miten on nii hauskaa muilla niil on kavereita joiden kaa ne pitää kivaa mä oon yksin illal neljän seinän sisällä himas mitä vikaa mus on miksen vaan kelpaa silmissä kyyneleet sydän itkee taas verta Mul o sama fiilis mikä oli rambol metäs mut oon yksin puukko kädes vaan ku en tahdo elää, ja mä vietän yksin iltoja tehden käsiini syvii viiltoja, oon monta kertaa ollu sairaalassa paikattavan mut se niinku kaikki on mulle aivan sama jotenki tuntuu et oon sataan osaan hajonnut toivo kadonnut on syvään pohjaan vajonnut ja tääl mä venaan että joku tulis nostamaan, oot se sinä? kerro mulle se jos kohdataan

kukaan ei käsitä etten mä tahdo elää kukaan ei välitä, kukaan ei katso perään ei mitään mul oo en elämäst nauti enää ne antaa puukon mil mä ranteet auki vedän ennenku taju menee on vähän aikaa mut mietin vaan ettei mua jää kukaan kaipaa kukaan ei hauku enää, kukaan ei naura kun oon haudas ikuises rauhas

kukaan ei käsitä etten mä tahdo elää kukaan ei välitä, kukaan ei katso perään ei mitään mul oo en elämäst nauti enää ne antaa puukon mil mä ranteet auki vedän ennenku taju menee on vähän aikaa mut mietin vaan ettei mua jää kukaan kaipaa kukaan ei hauku enää, kukaan ei naura kun oon haudas ikuises rauhas