Kaaos tuli taloon ja räppää ku isäntä. Aurinko biitillä pumppaa tahtia. Säteet, säkeet on sun sisällä...

Kirkkauden hetki räjäyttää kuvun. Taivas halkee, iso käsi tarraa suhun. Kello kakstoista, korkeelta kärkee valonuorat saapuvat kuplamme särkee, pilvikerrosten takaa, risukasojen läpi uppoaa ikkunasta sisään syntymän syvälle, läpi vaatteiden ja ihon solukudoksen gammasäteinä suoraan pieneen sydämeen. En saa happea, rinta niin täynnä rakkautta et rotsista lentelee ympärille nappeja. Pimeään. Kohti hamaa hautakiveä, sähikäisinä välähtelee pitkin talojen rivejä. Varjoleikki laukaisee säkeiden sateen, magneettiset kentät kantapäistä päälakeen. Usko pois, tää ei o mielenomaa, mullan alla koputtaa päähän siemenkotaa. Siemenkodat kurottavat koppansa pintaan, rikkovat kypärän. Ei mikää heitä pysäytä! Kun iso käsi työntää sormet multaa, valovoimaisena ravinnollaan peltomme kultaa. Lähtemäs käsistä, säteinä näpeistä, lämpöä täynnä tippuu säkeitä säkeistä. Sadoissa väreissä taivaan tähdet tunnen nahoissani lähel samaa alkulähdet. Nyt sanon Ra! Rakas Mollukka! Sinä Jumalan Silmä! Koronan alasin! Jäimme jälkeen tai uudelleen synnyimme, joka tapaukses palasimme luoksesi takasin.

Kaaos tuli taloon ja räppää ku isäntä Aurinko biitillä pumppaa tahtia Säteet, Säkeet on Sun sisällä Taivas yllä repeää keskeltä kahtia

Tää on Äiti Amma, joka taivaassa palaa. Nää on isot deejiin kädet, jotka kaikkia halaa. Oon ollu tälle vuosia valmis, valmiina olemaan, olemaan altis. Akkuja lataillen, siunattu sattuma, sähköä säkenöivä rakkauden tappura. Ajatuksen voimalla tänään nostan hattua. Me ollaa arskan lapsia ja se on toisista hassua! Pois liukua läpi madonreikiä näyttäviä, voit kikattaa pitkin kaktusten käytäviä. Jokeltaa ihmeellisellä kielellä käävän, sukeltaa pää edellä syvälle päähän. Kirkkaaks käy, limittäiset teoriat yhdistyy ja vanhat rattaat kärsimyksen ruostuu. Ensimmäisestä ovesta pääsee sisään kun pieneksi pisteeks auringonpinnalla suostuu.