Routa hiljaista puhetta, tässä lepäilen, isät jäässä, jalat vaaranmaassa. Koivet kaupunkisotilaan kahlaamassa tie, lieju pintaan, vanhat nukkumassa pois

Isäntä maan tiputti korvaani jyviä, maailman laului primitiivisen syviä. Kotkan kuvast synty koski ja maa, sotkan munast tähdet taivaalle jaa. Taivaalla kalamaa pohjalle kotahan, yli kuun ali päivä olkapäille otavan. Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää Luojal isot kädet mut ei ikin' omaa nimeä. Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa, kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan, osaran aukioilla väittää kivenkovaa, nimenomaan.

Mul' ei oo maata millä maata, ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa, etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä. Mul' ei oo maata ei kivijalkaa, minkä markan vuoksi raataa, yritän ymmärtää jo liikaa ja lopulta kerran hölmistyn

Mä uppoon usvaa, hiivin mä mustaa, Lapuan vastatuuli kollektiiville tuskaa. Puhallan puskaan, ristilippu ruskaa ei maata millä maata, eikä maata mille rustaa. Ei kellää suojaa, hautamme suolaa, potkin portahiksi laumamme suomaa. Laseis kuolaa, aseissa kuonaa tiesin sulkakynässäni paljasjalka luomaa. ruuti ruumaa, ei masiinaa mitä puunaa ei kuuna päivänä pärjää minkä tänne kruunaa. NATO-huumaa, polttouunin kuumaa saksalaisii Lapissa ja isänlääni muumaa Tulevaa lamaa, Siperian hamaa, siniverisii sotilaita vannomassa valaa, As As avaa, aatelisel avaa, sä sankari maistaa nytte ugrilaista sanaa

Mul' ei oo maata millä maata, ei mille laulaa, minka rauhan vuoksi raataa, etsin äärimmäistä reunaa ja puhetta kaiken keskellä. Mul' ei oo maata ei kivijalkaa, minkä markan vuoksi raataa, yritän ymmärtää jo liikaa ja lopulta kerran hölmistyn

Oi! Oi! Suurimmat suomalaiset! Mä nostan kahden silmän nähtäville vanhoi patriootin rankoja, pääkalloja, piikkilankoja, näitä hylättyjä rantoja, hei! Vaaranmaassa Marski anto revolverin Dalai Lamalle, Runeberg sai tortun naulanpäähän ja pulu paskaa olkapäille, mut mellerille pystytettiin liikennevalot junatielle.