En itse kirjoittanut käsikirjoitusta, en yhtään kohtausta outoon elämääni - sen käänteet on vain yhtä suurta sattumusta, olen etsinyt tai paennut vain Tekijääni...

Kuun kynsi viilsi haavan taivaanrantaan pimeään, se verta vuoti aamu seitsemään, ja kaislikossa usvan sormet kastui purppuraan - taas ihme oli valmis alkamaan...

Niin suurta on syntyä: hetki kaunis, säihkyvä kun kaikki on edessä, aika matkaan lähteä! Nähdä kauas niin läheltä, myös taivaantäysi tähtiä, Olla tyynenä myskyissä - matkalla, perillä...

Oli aika ennen minua, asuin sielulammikoissa, pidin kohtaloa kädestä, puhuin tähtimeren sanoilla, olin kaukana ja lähellä, jotain uutta vanhan vieressä, täysin läpinäkyvä

On hauras Elämä, kirkas ja hämärä, voimassaan väkevä, hetkessä särkyvä...läpinäkyvä! Se antaa enemmän, jos pyytää vähemmän, vain hetken kestävä: hauras on Elämä!

Eikö riitä koskaan minkä saa? voiko uusia tän Elämän? On lahja saada rakastaa: vain hullu vaatii enenmmän! Olen tyytynyt jo kaikkeen, voitin vaikka häviän taakse sen: läpinäkyvän...

On hauras Elämä, kirkas ja hämärä, voimassaan väkevä, hetkessä särkyvä...läpinäkyvä! Se antaa enemmän, jos pyytää vähemmän, vain hetken kestävä: hauras on Elämä!

On hauras Elämä, kirkas ja hämärä, voimassaan väkevä, hetkessä särkyvä...läpinäkyvä! Se antaa enemmän, jos pyytää vähemmän, vain hetken kestävä: hauras on Elämä!