Linnut, linnut, linnut, ohi lentäkää! Tämä ikkuna suljettu on ja ovet täynnä lähtijää...

Katson maailmaanne, se miten vapisee... Kuinka hoitoon ei antaudu, se vaikka hoitajaa tarvitsee!

Metsä kasvaa sisään, virtaa varjoihin. Olen metsä metsässä nyt ja näen mihin vajosin.

Tanssi talven alkaa kun kevät vielä on. Ei sitä syksyä tullutkaan, mä johon varasin asunnon.

Aina yhtä vieras oon katumattakin, kun halkopinosta aatteiden tyhjää majaa lämmitin.

Niin monen lipun alla mä ehdin röhkimään. Liput mustuivat salkoihin ennen kuin ehdin kääntää pään.

Linnut, linnut, linnut, ohi lentäkää! Sietämätöntä nukkua, kun ei rajaa unelta enää nää!

Ja mihin, mihin teidät laitan laulunpoikaset. Ajatukseni äpärät, joille vielä eilen tein kätkyet?

Huivi päässä kulkee neito etsien. Sulhasella ei sormusta lain, vain huutopiiri huorien!

Saa kynä kirveen muodon ja tehtaan piippujen. Ja mustetahroissa runoilijan käy sormet patologien.

Nyt aamu viljaa leikkaa, metsää paimentaa. Puut on kuorossa pilviin päin ja niiltä vastausta odottaa.

Niin terveiset mä laitan ja tulkaa katsomaan. Vierastunti on pitkä kuin yö, mut täällä tapaakin vain tuttujaan.

Linnut, linnut, linnut, ohi lentäkää! Sietämätöntä nukkua, kun ei rajaa unelta enää nää!