Lapsuuden loppu
HectorPilvi nousi taivaanrannalle pohjoiseen. Vakavina kuljimme puistoon harmaaseen.
Silloin tiesin jonkin vaiheen päättyneen ja tunsin kuinka ihmiskunta lensi raiteiltansa pois ja heitti taaksensa ajan, jota ei voi löytää uudelleen...
Junat vaihtoi asemilla salaa raiteitaan tiedemiehen silmistä kyynel kirpoaa
Linnut kuolleet puista maahan varisee Niin pian on kulutettu kaikki mikä sykkii elämää ja mitä keinotekoisesti ei voi koskaan luoda uudelleen...
Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan...
Joku sanoi: loppunut aika on lapsuuden. Kavioista, sorkista tunsin ihmisen.
Loppuu lapsuus, alkaa pitkän pitkä yö. Se jossain edessämme on, aika auringoton, se on seurausta siitä kuinka vastuun siirrät huomiseen.
Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan.......
Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan.......
Laita Hector soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi!
Löydätkö sen yhden ja ainoan oikean ratkaisun?
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: