Kuoleeko jos kaatuu ruusupensaaseen? Sattuuko kun nukahtaa? Jääkö jälki jos mä kosken taivaaseen, tai tähteen putoavaan katseen osumaan saan?

Hukkuuko jos vaipuu kauas menneeseen? Liukeneeko eiliseen? Voiko koskaan rantautua sattumaan, tähteen luhistuvaan, aamuun valvoessaan?

Vai onko kaiken synnyttävä nyt ja tässä? Ja suolapatsaaksiko jää, jos katsoo taakseen? Mä näitä mietin joskus vintin hämärässä Kun joku kiipee Himalajaa oivaltaakseen... ...ja moni miettii:

...laa laa la laa la la la laa...

Lapset tuijottavat syksyn tähtiä: ne taivaan ikkunoita on - sammuneita, kylmiä ja mykkiä, ja yöt nää livahtaa vaan aamuun sulautumaan...

Sanotaan: kaikki on hetkessä, Nyt ja Tässä! mä kuvavirtaa katson vintin pimeässä - ei täällä aikaa ole, se on varjo vainen, ja kattoikkunassa häilyy samanlainen... ...ja moni miettii:

...laa laa la lalla la laa la laa...

Vai onko kaiken synnyttävä nyt ja tässä? Ja suolapatsaaksiko jää, jos katsoo taakseen? Mä näitä mietin joskus vintin hämärässä Kun joku kiipee Himalajaa oivaltaakseen... ...ja moni miettii:

...laa laa la lalla la laa la laa...