viistoistvuotiaana sanoin "elämä on taidetta" ja vannoin etten elä yli kolmekybäseks mut sit kamapäissään vääräl puolel sillan kaidetta kirosin " eihän sust oo hyppää ees" en tienny kumpi pelottaa enemmä mennä himaa vai onks tol juntil rassi povaris ku himas vaa vittuillaa senki edest et nukut leipäveihen kaa ettei elämä tekis oharii mut mitä ikin teet älä laske suojausta vaik ei näil naruil hirveesti puotella kehässä kai se on kehityst ku kukaa ei puolusta ja oppi tuntematta kipuu ottaa nenäänsä tai ku huostaanottoon ekaa frendii kuskataan ku vanhemmat hakkaamal tekee pojastaan omalaistaan tai ku kotibileet päättyy yliannostukseen mustanaan, japi sait kuus miestä raiskaa alaikäsen mimmin, jep anna ton pudota, anna, anna ton satuttaa sano rehellisest oisko tää sust oikeest siistii ku silmies edes aletaan jengii ampumaan nii epäilen tuu hastaa riitaa meit ei kasvatettu tulemaan vaa lähtemään tää on elämäni soundtrack viimiset hitaat ota mult kaikki, en pelkää teistä yhtäkään.

meit ei viiä taivaaseen ollaan sinne liian särkyneitä oon nähny ihan tarpeeks onnellisii kärsineitä enkä oo kaikesta ylpee ku mietin taaksepäin menneitä mut hei äiti anna anteeks meen tapaa suojelusenkeleitä.

oon kolmekuus, en enää pysy laskuis montako ihmistä oon haudannu, montaako rakastanu harteil enemmän painoa ku taskuis kun nuorena vääriin idoleihin samaistunu useempii reikii päässä ku vyöllä kii sängyn alla mörköjä hairahduksist enemmän papereita klinikoilla ku työkkäris ja lääkärit puhuu terminaalisairauksist ja elämä on somaattist mut kasvatettiin siihen, miten katutasol soditaan mis joutsenet on mustii, sunnuntait on romanttist miten ihmisiä hyväkskäytetään sekä potkitaan mis läheisiä kotimatkal kylmettyy Kun suurimmat lupaukset on puukkoja seläs ja kun noutaja naaman eteen ilmestyy sie luotat ittees tai kuolet peräs yhä ettimässä tyydytystä tarpeeseen jäljel enemmän arpii ku muistikuvia kerro lennetäänks me etelään vai parvekkeelt ku elämä muistuttaa elokuvia mis jokainen itteään tai tarpeita myy meitä erottaa vaan karma ja tuleeks se tavaks ja niinku porttiteoria, seuraksil on syy siihen monta palloa meinaat kantaa jalas

meit ei viiä taivaaseen ollaan sinne liian särkyneitä oon nähny ihan tarpeeks onnellisii, kärsineitä enkä oo kaikesta ylpee kun mietin taaksepäin menneitä mut hei äiti anna anteeks meen tapaan suojelusenkeleitä meen tapaan suojelusenkeleitä meen tapaan suojelusenkeleitä