sinä iltana tavas oli purppuraa, sinistä unta, tummanpuhuvaa ja se sai meidät näyttämään hyvältä sinä puit seinät täyteen saavutuksia vuosikertaviini, surullisii ajatuksia, sanoit meil ei oo itseämme kummempaa poltimme savukkeita ranskalaiselta parvekkeelta alastomina ja se sai meidät näyttämään hyvältä aamulla olisimme vain varjoja toisillemme tästä yöstä kysyin uskottaisko siis johonkin suurempaan

ja hetken maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida aika pysähtyi ja meillä oli syy uskoa parempaan ja ihannoida maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida ja ohituskaistoilla menneisyys satoi sadepisaroina

olen rakastanut monia mutten ketään niin kuin itseään pelännyt sunnuntaisin yksinäistä pimeää ja sinä kerroit tunteneesi samoin halusin lontooseen, sinä pariisiin missä vastaantulijat on kasvottomii sovimme: nähdään puolimatkassa ja tutustutaan en enää koskaan ihastu kuiskasit hiljaa tiedät siitä jo liikaa ja minä kerroin tunteneeni samoin kaksi eksynyttä saman taivaan alla nukahdimme vieraina lattialla paikkaan jota kodiksi kutsutaan

ja kun heräsin päivä oli vaihtunut sinä olit ilmaan haihtunut löysin lattialta viestin siinä luki kaunokirjaimin kiitos ja kun heräsin päivä oli vaihtunut sinä olit ilmaan haihtunut löysin lattialta viestin siinä luki kaunokirjaimin kiitos

ja hetken maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida aika pysähtyi ja meillä oli syy uskoa parempaan ja ihannoida maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida ja ohituskaistoilla menneisyys satoi sadepisaroina

maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida aika pysähtyi ja meillä oli syy uskoa parempaan ja ihannoida maailma oli kaunis niin kuin se laulussa voisi soida ja ohituskaistoilla menneisyys satoi sadepisaroina