Etäällä pohjan mailla hylätty järvi on, nimeä saaret vailla ja ranta iloton.

Hein' ajalla sen sulaa jää, kun kesä Lappiin kiirehtää, mutt' syyskuun yö sen aallot taas jälleen jäädyttää.

Kuvastuu vuoret illoin sen kalvoon sinervään, ja lappalainen silloin käy kalaa pyytämään.

Siel' uipi sorsa suruton ja peuralauma rannall' on. Ja taajat sääskiparvet pimentää auringon.

Mies Lapin kerran tahtoi sen tulla tuntemaan kuin syvä olla mahtoi tuo järvi Turjan maan;

Köys' katkes, laulu kuultihin: "Niin syvä on, kuin pitkäkin." Sen koommin mittaamaton on pohja Inarin