Oon Pavlovin koira kaljalavan kaa, Ei huvita naamailla lavalla tai sen takana, Joku paniikkihäiriöö alkoholilla parantaa, Ei tarvii todistel mitää, antaa parastaan. Lomal itestäni, sedatiivit mielessäni, Pitäis vetää känni, toivon, etten herää vierestäni, Kun joutuu keksii, et mikä on pielessäni, väkinäist, puhuu hulluudesta vaahtoo suupielessäni. Nuori Hannu Salama oliki aisankannattaja, Tunne palava, toimii kasvattajana.

Must vaa huomaa,ku ei oo juomaa ja aion pysyy oloissani, Kunnes sitä tuodaan, eikä tää oo luovaa ilman sitä taustaa, Vaikkei oo värikynii, nii kai saa maustaa.

Vainoharhois ahdistuu naistenhaussa, mä pihaan ihmisii, ei ymmärrä hauskaa

Ammun maailman tuskan tuusan nuuskaks, astraalimatkalla pää puskas, ei selkään taputteluu muuta, ku puukolla, niiku Bushwik Bill, mä haluun kuolla

Ammun maailman tuskan tuusan nuuskaks, astraalimatkalla pää puskas, ei selkään taputteluu muuta, ku puukolla, niiku Bushwik Bill, mä haluun kuolla

Oudois valois kylvetty, enemmä ku olis siedetty, enemmän on vedetty ku edes tiedetty. Mielitietyn mieli viety, paskoi selityksii tietty, Oma sielu piesty, itkee darrahies nyt, Makaan kyykkähorroreissa vessan lattial, Motarilla vedän käsijarrusta ja väännän rattia. Altia on hyvä haltia, tänään ei tarvii malttia, kaikes kaksoismerkityksii veli on vartija.

Se nainen ymmärsi eli nyt tää on vakavaa, hakkaan sen kusipään paskaks kato vaa. Marssin epätietoisuudes sydämen tahdis, mennää ulos kattoo, et kumpi on vahvin. Runopojan pelkuruus on rikoksista pahin, vaa mielessään mielellään nyt valhees narahdin, niinku Palsan poron silmät tuiottais, jos väittäis muuta nii ukottais.

Ammun maailman tuskan tuusan nuuskaks, astraalimatkalla pää puskas, ei selkään taputteluu muuta, ku puukolla, niiku Bushwik Bill, mä haluun kuolla

Ammun maailman tuskan tuusan nuuskaks, astraalimatkalla pää puskas, ei selkään taputteluu muuta, ku puukolla, niiku Bushwik Bill, mä haluun kuolla