Ajallaan ajautuu takas samaan pöytään koira toisen haistaa, kaltasen löytää tuttuu, turvallista, moraali löyhää nähty ahdistavaa, paskapuhe löyhkää muistan hyvin miten enne olin viel niin nöyrä mut nyt kaikki on peeaa mut mä oon ainoo köyhä esikuvan ominaisuudessa höystää jatkan kerjuuta, tavotteen öystää opportunisti oppikirjaesimerkki tunteisiin vetoaminen on vast esileikki ei itsesäälii vaa huomiota egosta ristiriitoja, välissä itsepetosta menneisyyden mörköi piiloon sängyn alle miten helvetissä täällä pysyy äly tallel ei tiiä mitä haluu, eikä ne tarpeet vaan vähene sano se ääneen, väistämätön lähenee

Jossei haluu ymmärtää, emmä jaksa selittää kuittaa hämmennyksen paskal vitsillä enintään tästä me haaveiltii, tää on sitä elämää näkkärinmuruja maailmalla levällää kaikki ois niin ihanaa, ihmeellist ja naivii virtahepo olohuonees, vielkää jaksa painii niskast tiukka ote, käy kehityskeskusteluu vaikeet pysyy vakavan ku vihaa jeesusteluu tarvii hoivaajan, äiti teresan ja huoran joka ei pahota mieltään ku mä päätän kuolla eikä mun tarkotus ollu murhetta tuottaa emmä haluu et surraan jo kuollutta suotta äläkä huoli, kyl mä löydän tieni kotiin oma toiminta periaatteita vastaan sotii epätoivo on aitoo kun luottaa puoskariin vasektomia ja paikka munkkiluostariin