nurkkapöydän päälliköit ihmisen irvikuvii ei kestä todellisuut, muistaa kaihol pahoi unii kamahammast kolottaa, alkaa arkea vaivaamaa onks tää pelkoa vai haluu päästä takas sairaalaan kaikki muisti vielä ku olin paskassa pohjalla

pitää yksi todellisuus kohdata kylmää hikee, painajaisii nään tän kalman tunnen hyönteisii ihon alla valvoin kuukauden ja nyt trepanaatio harkitsee olematon hoitosuhde, kärsiminen palkitsee emmä haluu tietää vaikka eredyinki kysymään väliaikanen vaiva on nykyää pysyvä eikö narkkaaminen enää olekaa nii boheemia perustavan laatusia ongelmia paskahousu pilaa seuran, ympäristö saastuu jokaikistä lihasta sattuu

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa

emmä jaksa enää yhtää laskuu tai krapulaa pystynks syömää kebabbii tai väljä kalja apuna miten tähä tottuu ku aina varaa ja tapisee ryynilätkät, ghettokassit, minigripit rapisee vuosien sekoilun jälkee välitilois huusin hullu raivoo nii kovaa et kaikki naapuritki kuuli syyt tekosyitä, turha lähtee ees arvailee päässä soi, nyt täytyy alkaa skarppailee emmä tajuu miten kamanvedosta saa huumorii kirves sängyn vieres, itku kurkus kuumotin miten paljon sairauksii, miten monta tuumorii revin väliverhon riekaleiks ja peilikuvan puukoti tuntee olevansa elos, päristelee jejjois tuntee olevansa elos et toivoo ei ois kirjoitin yöllä verellä viestejä lattiaan köyhä on dokaa jonne menettämäs malttiaan

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa

tippu kyydist, ei pysy tahdissa itselääkitsee itestään kasvista se mikä ei tapa ei vahvista, se ahdistaa