Muistojeni maailmas ei oo kun mustaa tai valkosta ja nyt mä nään harmaata outoi muotoja sun kallosta. Kopion kopion kopioo liian pitkään, poliitikon vastauksii ei mikään merkkaa mitään. Kummat konstruktiot vääristyy ja venyy mielen mukaan, maaninen virnuilu alkaa katoomaan suupielet sulaa. En kaipaa kalenterii, kello turha kapistus. Kuolleen miehen loppukaneetti ja vika kakistus.

Pyörii sängyssä, ei edes hikoile. Hiipii kämpässä et muiden unet mee piloille. Mikä on mun ongelma, ei saa olla sun ongelma, mut miten teidän ongelmat on päässä minun ongelmina? Muistan joka kerran kun olen rikkonut ihmistä, ne ihmiset joita ikävöin öin ei katoo silmistä. Mietin kaikkee sitä mitä oon jättäny sanomatta, kaikkee mitä olis jos en olisi pelkuri rotta.

Ei auta bentsot, neuroleptit tai melatoniini. Tsolpideemist (?), saan kontaktin vihollisiini. Pienenpienet pätkät ne on kaikki painajaisia, ja unihalvaantuneen hallusinoin hautajaisista. Kaikki mun tavarat on väärässä järjestyksessä, korjaan kaiken kuntoon neljältä aamuyön kärsimyksessä. Kuka kirjottaa näit muistilappui? En nää lukee niit. Kalpeen kylkiluut näkyy, kiitti kaikesta ja kuulemiin.

Ne tutkii mun asuntoo osoittaa silmii fikkaril. Lepositeis omas pedis fiktaa ahinoit mittaril. Kaikki ne epävarmuudet, traumat, pelot, harhat, faktat. vainovarman kilaroi, rystyset seinää hakkaan paskaks. Mikä minuu vaivaa? Onks pyydetty liikaa et sais painaa pään painuksiin rauhassa, tarviin raitist ilmaa. Nukkuu ees yhden yön mitä vaa, aamul menee hermot. Iltalääkkeiden aika ja valmistaudun haudan lepoon.

Ja ne äänet kertoo mitä minä olen. (x5) Paska Paska Paska...