Mies jolle kaikki on tapahtunut ei tunne mitään. Ulkoistan mun traumat, kaiken vastuun ennekun ne itää. Kasvaa ku humala ja kohta peittää ulkokuoren. Vuosii lipsunut ei saa otetta, taas mua kutsuu vuode. Nään aaveita, kaavoja, toistuvia mun silmät sumeen. Syteen tai saveen ja kapee näköala kasvaa umpeen. Tylsä mieli tylsistyy ja jonne haluu takas leikkii. Tarviin uusii lelui, mut reittä pitkin on paska reitti.

Mä meen takas nukkuu eikä täällä ole mulle mitään. Kuormitan huolillani ja kippaan paskaa sulle lisää. Poltan ketjus kunnes päälääkärii uusii vanhat respat. Tylsä päivä, synnyinpäivä, tyhmät jutut ? mestat. Emmä pysty pyyhkii pois niit sanottuja sanoja. Kuka haaskasi kenen aikaa, opittuja tapoja. En saa tekemättömäksi mun menneitä erheitä. Mun lauseet epäjohdonmukaisia, valheita selkeitä.

Emmä jaksa avaa silmii, jaksa pukee päälleni. En jaksa ajatella niin mä syön kiltisti lääkkeeni. En jaksa käydä suihkussa, emmä jaksa harjaa hampaita. En jaksa nousta sängystä, mielummin lasken lampaita. En jaksa käydä kaupassa, en jaksa laittaa ruokaa. Emmä jaksa nähdä ketään, en jaksa narkkaa tai juoda. Jaksa tsiigaa telkkarii, en jaksa edes runkkaa. Nousen korkeintaa kuselle ja sit takas lojuu punkkaa.

Kun mä makaan täs ja maailma menee omii menojaan, kulkee sen kaiken ohi, itelleen selittää kellojaan. Naaman pakkoliikkeitä, otsa itsestään kurtussa. Irvistän peilikuvalle kaikki pillerit kurkussa. Palelee peittojen alla, patjan läpi putoaa. Uhkaan ne kiinnekohdat ja tajuaa ihmiset unohtaa. Säännöt ei koske mua, kun sen rajan yli kurottaa. Tää tuntuu tutulta, kun itensä unissa hukuttaa. Ei mua haittaa addiktio, parempi ku kituu. Kumpi luovuttaa ekana minä vai nää vitun kivut. Kumpi unohtuu ekana minä ja nämä mun itkut vai tää todellisuus kun niistän nenää parit linkut.

Valveunia, pahoi unia vaikka olen yksin kämpäs kaikuu oma jupina. Mä meen takas petii venaa, että jotain tapahtuu. Onko hengitys lamas vai mun sydän joka pakahtuu.

Emmä jaksa avaa silmii, jaksa pukee päälleni. En jaksa ajatella niin mä syön kiltisti lääkkeeni. En jaksa käydä suihkussa, emmä jaksa harjaa hampaita. En jaksa nousta sängystä mielummin lasken lampaita. En jaksa käydä kaupassa, en jaksa laittaa ruokaa. Emmä jaksa nähdä ketään, en jaksa narkkaa tai juoda. Jaksa tsiigaa telkkarii, en jaksa edes runkkaa. Nousen korkeintaa kuselle ja sit takas lojuu punkkaa.