Mä näen pelkkää jäljitelmää, Ei maata jalkain alla oo, Ei ole niittyjä ei puita, Vain betonista viidakkoo. Tornitalot tekee taivaalle muurin, Ne estää kuuta paistamaan, Mut mun jäljitelty kuutamo Paistaa Alla Neontaivaan.

Onks tää mielen huiputusta, Voiks olla päivä kun on yö? Onks tää mielikuvitusta, Vai näennäinen toden syö? Onks tää pelkkää aistiharhaa, Onks liikaa viinaa päässä vaan? En tiedä onko päivä yö Alla Neonvalotaivaan, Alla Neonvalotaivaan.

Keinomaailma loistaa kaukosäädin aivoinaan. Kaupungin valot näyttää tien yöhön hohtavaan Kun mä seison Alla Neontaivaan.

Jos ei päivä enää paistakaan, Me voidaan neonpaiste sorvata Ja jos ei tähdet enää loistakaan Liikennevalot voi ne korvata. Jollei tuu sarastusta lainkaan, On mulla tekoaamunkoi Ja mä päivänpaisteen muovaan Alle Neonvalotaivaan.

Alla Neontaivaan.

Onks tää mielikuvitusta, Onks liikaa viinaa päässä vaan? Voiks olla päivä kun on yö Alla Neonvalotaivaan, Alla Neonvalotaivaan?

Äitiluonto näyttää silmänkääntötemppujaan, Saa yön hohtaan, Kun mä seison Alla Neontaivaan.

Linja-autopysäkillä hän näkee mainoksia, joissa kuvaillaan Lomaa Jamaikalla, viikonloppua Roomassa, välimerenristeilyä, Ja hän unelmoi hiljaisesta viikosta pienessä merenrantapaikassa, Kaukana vaimostaan, taistelevista metsoista, saippuaoopperoista, Toimistosta ja ystävistään, ja kukapa tietää, Hän saattaisi sattumalta törmätä lomaromanssiin.