Hän herää aamulla kello kun soi Seitsemän nolla nolla; nousta voi. Nolla kolme kylpyhuoneeseen, Yhdeksän yli hän on juonut jo teen.

No pane lankkia kenkään, pukeudu arkipukuus, On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Vaimo: Ootko kohta valmis, bussi jättää sut? Tähti: Älä hosu beibi, en oo vielä kammannut. Vaimo: Vauhtia nyt, onks sulla tarpeeksi yllä? Tähti: Kuules beibi, mä ehdin kyllä.

No pane lankkia kenkään, pukeudu arkipukuus, On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Pian mä seison bussipysäkillä kuukausikortin kanssa. Mä yritän ängetä täpötäyteen bussiin; Siellä kuin sillit suolassa ollaan kuin oltais Puolassa.

Mua tönitään ja tuupitaan ja törkeästi törkitään, Ota kii mistä saat. Mä taistelen tieni sateenvarjon kanssa Kaikki aamut ja illat näin, jotkut tekee sitŠ päivittäin.

Ruuhkablues! Kaikki aamut ja illat näin, jotkut tekee sitä päivittäin.

Vaimo: Lue lehti myöhemmin tai bussista jäät! Tähti: Älä hosu, katson vielä uutiset ja säät. Vaimo: Vauhtia nyt, onks sulla tarpeeksi yllä? Tähti: Kuules beibi, mä ehdin kyllä.

Hätäinen kupillinen kahvia ja paahtoleivän viipale ja Tähti (Vai pitäisikö sanoa Hemmo) on matkalla taistelemaan ruuhka-ajan jonoja Ja liikenneruuhkia vastaan.

Kun on ruuhka-aika, kukaan ei mua nää, Ei ne tiedä mihin menen eikä välitäkkään. Mä istun toimistossa, kellokorttitalossa, Mä oon osa näytelmää, mä oon osa sävelmää.

Kahlittu työpöydän laatikkoon Oon juuttunut näköalatoimistoon. MŠ hyppäisin ulos, mutten uskalla, Vaan istun kellon vankina

Ja mun täytyy tehdä mun velvollisuus. (Täytyy, täytyy.) On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Ja mun täytyy tehdä mun velvollisuus. (Täytyy, täytyy.) On kiire haukotella, kiskotella, tuupi, töni, Ruuhkablues.

Tähti on Hemmon toimistossa. Hänen hien ja raadannan kyllästämä päivänsä on koittanut.