Ku poskipäitä kutittelee pohja, Lumikin tarina on totta. Ja uskoo kaikenlaista paskaa, ku riippuu miekasta. Kato äiti kädet tippu kaivoo, mamma riivaa, noita vainoo. Kyöpeli ja pokerina ilme, jokainen stenkku on ihme. Kusta ja retoriikkaa, kellukkeita ja betoniikkaa. Valot palaa lopun ajan liitos, ku hapot pysyy kielen alla piilos. Väkisin makaa mieli puolen, 112 ja kuumat huulet. Valmiina edustamaan aina, Espanja saappaat tai uppoava laiva.

Oon sitä unien välis olevaa mustaa. Syljen susta olkinukkeja ja bushwaa. Taskusta kuitteja kaivan. "Sori, onks tää väärä taivas?" Sama päivä, eri paskaa, kädet ilmas ja pää hiekassa. Löydän sun syvänteen, vaik vesikidutan mun tieni sun sydämeen. Hirttäydyn lattiaan, on sama mihin naruun ripustaa, puolitangossa housut liputtaa. Ex ovis pullus non natis serò fit ullus, huonoista munista ei poikasii tullu. Meitä varten vai meidän? Luulin rakentavan siltaa, mut rakensin seinän. Sä näät mitä haluut, mut älä kato nyt, Punahilkka on vaan satuu.