Puhun vanhaa tarinaa ilman kuuntelijaa, maistan mustia leskiä suudelman keskellä. Muistat tai et, mä syön ne terälehdet, kunnes sappineste nousee hajuvetenä poskeen. Tanssi ja jalopuulattia, mut mietin kuinka akillesjänne katkeaa. Pitkää elotonta heinää, ja viimenen kataari naulattuna seinään. Mona Lisa vittuun, Mami Wata -voodoo, liian hidas sylki tulehtunu suuhun. Ehtoollisviiniä veteen, millä muuten saan tän lihanhimon veke? Ikkunat heijastaa enemmän ku voit pelastaa. Halaa tottumuksesta, herää oksennuksesta. Asfaltti raapii hampaita kahtia. Jätän sut kylmäks, mykiöstä tyhjäks.

Niinku Basquiat maalas, nuorten kuninkaiden päät on vaaras. Älä oo alkukantainen jäänne, oo Kleopatra ja käärme. Sormet ristissä ristillä, sun arsenikista ja pitsistä kipsissä. Lapsesta asti on myrkytys suosittu, riidenmarjalla ruokittu. Mun ote susta on spitaalin ja liha mädäntyy ain henkeä hitaammin. Mitä pidemmälle huomiseen työntyy, sitä enemmän se luomiseen myöntyy. Sylki suus syöpyy, sun paratiisissa parasiitti yöpyy. Niin kostee et homehtuu, rakkaus nestemäist hetken, sit kovettuu.