Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli, vaik se oikeesti oli yks hoitsu, en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan wc-koppiin, huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin. Otti letistä kii, iski maahan päätä, eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä, kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös, huone taaskin tyhjä, kävin takas ikkunalle kattelemaan säätä.

Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu, jolla vois vastustaa väkivaltasta hoitsuu ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa, lasten vankilassa sitä ei oo olemassa. Päiväst toiseen loputtomii käytävii kulkee ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee. Ei muuten mut se ei tajuu täst elämäst mitään, kukaan ei oo pysähtyny sen vuoks hetkekskään. Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista, ei siitä voi tulla mitään erikoista. Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä muutkaan kyl tee, ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa sulkee, ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä, parempi seki ku sen antaa kadul vetelehtiä, se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntu mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.

Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä, katon niitä kaiket päivät verhojen välistä. Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään, mä en tajuu miks mua vielä pidetään niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa, ainoo rikos oli, et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi, faija kuoli ennenkuin mä edes muistan sitä, nyt oon paikassa jossa nää tyypit ei välitä. Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä, nää kaikki lapset tässä laitoksessa on veteliä, katon maisemaa ja mietin miks oon täällä paikkaan, mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka. Oon kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä, kuinka mä oon poikkeus, ainoo oikeuteni on nähdä vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi ja taas lääkkeitä ne levottomuuteen havaitsi.

Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää, mut mä kerron miten lakia voi kiertää. Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään, jos lapsi astuu ulos se takas viedään ja mä tiedän et siit saa myös lisää palkkaa ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa, ylimääränen annos psyykelääkkeitä, voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä. Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista, ei puhuta siitä valkotakkinatsista, joiden tekemiset näet lasten katseista, sideharsoon käärityistä ranteista, näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää. Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää, setä antaa tabun, salettiin saat unta, näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa, suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa. Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa, avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.