Merelle tähyää löytömatkaajan pronssinen pää. Hänen luultiin jo hukkuneen, kunnes eräänä keväänä riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.
Pöydissä supateltiin: Miks lie ruumassa tyhjää niin? Tuopit kurkkuihin kaadettiin. Tuolit heiteltiin korkeuksiin. Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.
Kuningas tarjosi saaliista kultaa sekä tytärtänsä ainoaa. Eivät kai riittäneet lunnaat, vaihtui vain päivä seuraavaan.
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: